10 asiaa, joita odotan

Lähtöön on enää reilut 11 vuorokautta ja jännitys on pikku hiljaa päässyt kasvamaan valtavaksi. Tokio-elämä tulee ajatuksiin lähes koko ajan. Tässä satunnaisessa järjestyksessä kymmenen odottamaani asiaa, jotka muiden muassa ovat pyörineet mielessäni.

1. Ruoka

Aiemmilla Japanin-matkoillani otettuja ruokakuvia katsoessa tulee aina vesi kielelle, sillä monista japanilaisista ruoista on muodostunut ihan lempiruokiani. Niitä ovat etenkin donburit (riisikulhot), kuten oyakodon ja katsudon, mutta mainitsen myös kareeraisun (curryriisi), sushin ja raamenin. Parhautta on myös kaiken edullisuus - ei ole kovin epätavallista saada kadunkulman ruokapaikassa vaikkapa runsas kareeraisun sekä udonnuudelikulhon setti 500 jenin (noin 3,70 euron) hintaan. Sivuhuomiona mainittakoon, että Suomessahan riisi- tai nuudelipohjaisia pikaruokia ei laajalti edes myydä, vaan mitä useimmin on tyytyminen iänikuiseen pitsa- tai sämpyläpohjaiseen atriaan.

Udonkulho + kareeraisu (500 jeniä)

2. Musiikki

On hämmästyttävää, miten paljon ympärillä kuuluva musiikki vaikuttaa yleiseen mielialaan. Negatiivisessa mielessä huomaan sen Suomessa, missä radiosta kuuluva ja julkisilla paikoilla soitettava musiikki (niin suomalainen kuin muu länsimaalainen) saa minussa usein aikaan ärsyyntymistä, joskus jopa inhoa. Tokiossa tilanne on eri, kun korviini kaikuu jatkuvasti minulle mieluisten j-pop-kappaleiden melodioita. Aiemmilla Tokion-visiiteilläni olen huomannut, kuinka vaikkapa kaupan tai ruokapaikan kaiuttimista kuuluva j-pop saa suupieleni välittömästi ylöspäin - tekisi mieli alkaa laulaa ja tanssia mukana! Vastaavaa ei ikinä tapahdu Suomessa. Suomessa ei myöskään ole koskaan tehnyt mieli mennä "festareille" tai vastaaviin, koska niiden tarjonnassa ei ole ollut mitään etäisestikään minua kiinnostavaa, mutta nyt suunnittelen jo innolla, miten pääsisin Japanissa kuuntelemaan lempiryhmiäni, kuten Ikimonogakaria ja Sekai no Owaria (jotka ovat siellä megasuosittuja mutta joista harva suomalainen on edes kuullutkaan).

3. Japanilainen muoti söpöine vaatteineen

Kerta toisensa jälkeen Suomen vaatekaupoissa könytessäni joudun (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) toteamaan, miten omaa vaatemakuani miellyttäviä söpöjä vaatteita ei yksinkertaisesti löydy. Japanissa tilanne on täysin toinen - siellä tyttömäisyyttä ja söpöyttä huokuvia vaatteita rusetteineen, pitsikoristeineen ja pastellisävyineen on tarjolla yltäkylläisesti, ovathan ne siellä valtavirran suosiossa, toisin kuin Suomessa. Pääpiirteissään voidaan kai sanoa, että siinä missä länsimainen nuorten naisten muoti keskittyy yleensä seksikkyyden korostamiseen, Japanin muodin keskiössä on selkeästi söpöys (vaikka tietty siellä on valtava määrä tosi erilaisiakin tyylejä). Toivon vain, että löydän tarpeeksi oikeankokoisia vaatteita etenkin pituuden puolesta, olenhan japanilaisten mittapuulla hyvinkin pitkä (178 cm).

Shibuya 109 - kahdeksan kerrosta täynnä söpöjä vaatteita. Vain parin metropysäkin päässä yliopistosta.

 4. Populaarikulttuurin tuotteet

Tykkään lukea mangaa ja pelata japanilaisia (käsi)konsolipelejä. Japanissa tarjolla on lukemattomia mielenkiintoisia mangasarjoja, joista suurinta osaa ei tulla koskaan kääntämään englanniksi. Nykyään en tosin enää käännöksistä välitäkään vaan luen mangaa mieluummin japaniksi, jolloin tunnelma on autenttisempi ja samalla opin lisää japania. Japanilaisen mangan ostaminen tulee myös paljon edullisemmaksi, sillä Japanissa uutuusmangatkin ovat nykykurssilla korkeintaan 4,5 euroa, ja käytettyinä niitä saa Book-Offeista parilla eurolla, vanhempia jopa alle eurolla. Peliostoksista odotan eniten PS Vita -pelejä, sillä kyseinen konsoli on aluekooditon (eli sillä pystyy pelaamaan minkä tahansa alueen pelejä). Etenkin syksyllä ilmestyvä Persona 4: Dancing All Night -rytmipeli on yksi eniten odottamistani. Varmasti myös jotain populaarikulttuurin oheistavaraa ostan.

Kuroko no basuke -mangan/animen figuureja näytillä Akihabarassa

 5. Suomea lämpimämpi ilmasto

Japanin joka vuodenajan sanotaan olevan hieman lämpimäpi kuin vastaava vuodenaika Suomessa:  Japanin syksy vastaa lämpötilaltaan Suomen kesää ja Japanin talvi Suomen syksyä tai kevättä. Niinpä olenkin onnellinen, että edes kerran pääsen skippaamaan Suomen kylmän talven kokonaan! Vihaan nimittäin kylmyyttä. Olen tosin kuullut ja lukenut, että Japanin talvi olisi kuitenkin hyytävän tuntuinen meren läheisyyden takia, mutta ainakin viime talvena Tokiossa ollessani (30.12.2013 - 12.1.2014) sain nauttia ihanan keväisestä ilmasta.

6. Kanjeja ja japaninkielistä puhetta joka puolella

Rakastan japanin kieltä ja sen tapoja ilmaista asioita mm. epäsuorasti, kohteliaasti ja monivivahteisesti. Ja kanjit (kiinalaisperäiset kirjoitusmerkit) ovat kiehtovan ilmaisuvoimaisia! Kesällä olen treenannut valitettavan vähän, mutta olen varma, että puolen vuoden ajaksi silmieni eteen levittäytyvästä kanjiviidakosta ja korviini kantautuvasta japanipuheesta on paljon hyötyä Vaikka ulkomaalaiset vaihtarikaveritkin ovat ihan kivoja, haluaisin saada Japanissa etenkin japanilaisia kavereita, jotta kommunikaatiokieli olisi varmuudella japani.

7. Yliopiston kerhot

Tokion yliopiston kerhot vaikuttavat mielenkiintoisilta. Niistä houkuttelevimmalta kuulostaa tenniskerho, koska satun harrastamaan tennistä. Viime talvena kävin tutkailemassa tulevan yliopistoni kampuksella ja löysin sieltä peräti 10 tenniskenttää. Olisi mahtavaa päästä pelaamaan japanilaisten kanssa, joiden tekniikka tuntuu olevan erilainen kuin länsimaalaisilla. On myös helppo kuvitella, että Japanin kaikkien aikojen parhaan tennispelaajan, Kei Nishikorin, pääseminen syyskuun alussa Grand Slam -turnaus US Openin finaaliin ensimmäisenä japanilaisena ikinä (sekä miehet että naiset mukaan lukien) on lisännyt tennisinnostusta Japanissa. Ai niin, toinen mielenkiinnolla odottamani kerho on yliopiston LGBT-kerho!

8. Pokémon

Mainitsin jo aiemmin populaarikulttuurin, mutta haluan mainita erikseen Pokémonin, joka on ollut iso osa elämääni lapsuudesta lähtien. Pokémon-korttipeliä pelasin hyvin aktiivisesti (kymmeniin turnauksiin osallistuen) etenkin vuosina 2006-2009 ja nyt elättelen toiveita, että pääsisin elvyttämään Suomessa jo hieman kuihtunutta korttiharrastusta runsaslukuisten japanilaisten Pokémon-fanien keskuudessa ilmiön synnyinmaassa. Tiedän Tokiossa järjestettävän paljon Pokémon-turnauksia, joten jos vain saan pitkästä aikaa pakan kasaan (mikä vaatii paljoa japaninkielisten korttien ostamista), haluaisin mielelläni osallistua yhteen tai useampaankin turnaukseen. Odotan innolla myös Pokémonin 3DS-peleillä ottelemista japanilaisia vastaan, ja minulla on myös loistava tilaisuus olla paikan päällä, kun Pokémon Omega Ruby ja Alpha Sapphire julkaistaan Japanissa 21.11.! Mahtaa olla mieletön tunnelma.

9. Ihmisten suhtautuminen muihin

Omasta kokemuksestakin voin sanoa, että Tokiossa kadulla kulkiessaan ei tarvitse pelätä ihmisten pitkiä katseita tai huuteluita, vaikka olisi pukeutunut "erikoisesti" (suomalaisten mittapuulla), esimerkiksi lolita-vaatteisiin. Toisin kuin Suomessa, Tokiossa minulle on tullut sellainen fiilis, että voin kulkea kaduilla rennosti juuri sen näköisenä kuin haluan. Olen esimerkiksi nähnyt donitsikaupassa tyttöjen seiloriunivormuun pukeutuneen iäkkään miehen, johon kukaan kymmenistä läsnäolijoista ei näyttänyt reagoivan mitenkään näkyvästi (moni suomalainen olisi todennäköisesti tuijottanut pitkään). Tokiossa myös esimerkiksi transihmisiin kohdistuva väkivalta on käytännössä olematonta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Yleisesti ottaen kanssaihmisten joukossa oleminen tuntuu niin helpolta, kun kaikkien käytös on oletusarvoisesti toisia kunnioittavaa ja noloihin tilanteisiin saattamista välttävää. On selvää, että Japanin työ- ja koulumaailma vaatii ihmisiltä yksilöllisyyden häivyttämistä ja tarkkaan määritettyyn ryhmärooliin sopeutumista, ja että suuri osa kohteliaisuudesta on vain soto-ryhmän ihmisiin (eli henkilön oman elämänpiirin ulkopuolisiin) kohdistuvaa muodollisuutta vailla henkilön oikeita ajatuksia, mutta joka tapauksessa tuntuu vapauttavalta, että ainakaan vapaa-ajalla kulkiessaan ei tarvitse pelätä joutuvansa epätoivotun huomion kohteeksi, vaikka näyttäisikin valtavirrasta poikkeavalta.

10. Suurkaupungin tunnelma

Vaikka arvostan myös maaseudun rauhaa, yleensä viihdyn sitä paremmin, mitä suuremmassa kaupungissa olen. Ihmisvilinää, korkeita rakennuksia, laajoja puistoalueita, loputtomasti kauppoja, paljon tapahtumia... Tokiosta ei nähtävä ja koettava lopu. Suomessa, jossa suurkaupunkeja ei ole, kaipaan usein tällaisiin paikkoihin.

Tokiota Sky Treestä katsottuna