lauantai 24. tammikuuta 2015

Haikeaa

Nyt on monella tapaa haikeaa. Eilen oli viimeinen japanintunti koko vaihtoni aikana. Nyt japaninryhmästä ja kurssin aikana koetuista vaikeuksista muistuttaa vain luokasta otettu ryhmäkuva. Viimeisellä luennolla tuntui kuin ympyrä olisi palannut lähtöpisteeseensä: kurssin alussa oli turhautunut olo ja lopussa oli turhautunut olo. Nyt se tosin johtui siitä, että käytiin läpi hyvinkin syvällistä runoanalyysiä. Kuitenkin tuntuu, että kurssin aikana opin yllättävänkin paljon kaikkea, vaikka puhumiseni ei edelleenkään kovin kehuttavaa ole. Vielä on maanantaina esitelmä ja torstaina esseen deadline, mutta vähiin käy...

Haikeaa on myös se, että seuraavan viikon aikana vaihtarikavereista lähtevät jo ensimmäiset takaisin kotimaahansa. Mukavia ihmisiä tulee ikävä. Muiden lähtö saa vääjäämättä omankin lähdön tulemaan jo mieleen... Asuntolaruokalassakin on ollut jotenkin apeampi tunnelma, kun osa joutuu pian lähtemään. Tulee mieleen eräänlainen Big Brother -talo, josta asukkaita putoaa pois toinen toisen perään.


Kolmas haikea juttu on se, että täytin tänään 25 vuotta ja olen tästedes lähempänä ikävuotta 30 kuin 20. Jotkut vaihtarit ovat synttäreinään menneet Disneylandiin tai Yomiuri Landiin ym., mutta itse en tehnyt mitään suurisuuntaista. Tarkoituksena oli mennä Shibuyan Pokémon-kahvilaan ensimmäistä kertaa varsinaisesti kahvilapuolelle (myyntipuolen sijaan), mutta jono oli niin pitkä, että päätinkin mennä vasta jonain ruuhkattomampana arkipäivänä. Sen sijaan menin Harajukun kautta Roppongiin, alkuperäisenä tarkoituksenani katsoa Nishikorin tennisottelua Australian avoimissa Roppongin Tokyo Sports Caféssa. Moinen autio läävä oli visusti kiinni, joten päädyin vain pyörimään Roppongi Hillsissä.

Harajukussa söin kreppiä ja kurkistin Laforetin superalennusmyyntejä, joiden symbolina tämä ilmapallomuodostelma toimii.

Hämähäkkipatsas Roppongi Hillsissä

Tämän lähempänä Tokyo Toweria en ole tainnut ollakaan

Satumainen ilmestys oli tämä lintumainen olio! Kyllä lapset kirkuivat, kun tämä jahtasi heitä!


Kohti uusia saaliita.
Huomasin Cinnabon-korvapuustipaikan Roppongin aseman läheltä. Pitihän (mainoslauseen mukaan) maailmankuuluja pullia päästä maistamaan.


Tässä vielä vanhempia kuvia, sillä pitäähän nekin johonkin läiskäistä:

Viikko sitten lauantaina Pokémon Centerissä julkaistiin harvinaisia eksklusiivisia tuotteita. Ainutlaatuiset korttisuojat ja pakkaboksit olivat todella haluttuja. Sai todellakin painia päästäkseen edes lähelle hyllyä.

Ruokailua Kentan kanssa Pokémon-saalisreissun jälkeen

Kokonaan asuntolassa vietetyn opiskelupäivän konbini-ateria: pasta karbonara. Yksi Japanin hienoista asioista on se, että valmisruuat eivät maistu valmisruuilta, ja kannen läpi näkee aina mitä on ostamassa. Samaa ei tunnetusti voi sanoa Suomessa.

Japanissa myös todella osataan tehdä naposteltavia! Yksi maissisuklaa suuhun ja heti olin myyty - nyt olen syönyt näitä neljän päivän aikana kolme pussia (mutta ei hätää, pikkupusseja vain).

Yksi asuntolan tähän mennessä parhaista aterioista

7 kommenttia:

  1. Hyvää syntymäpäivää! Muista nauttia viimesistä hetkistä!

    -Uneksija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^! Tosin en ehkä vielä näitä hetkiä kutsuisi "viimeisiksi" - vielä sentään yli 2 kk aikaa :) Mutta yritän nauttia koko ajasta kuitenkin!

      Poista
    2. Hyvää syntymäpäivää! *halaus* ^-^ näin myöhässä

      Tuli taas lukiessa ja etenkin kuvia katsellessa mieleen, millaista mahtaa olla arkinen kaduilla kävely Tokiossa. Tuloksena kova matkakuume... Joskus, joskus...
      Ihastelin erityisesti tuota satulintua, kaunis outo ilmestys~ Ja tuo hämähäkki myös, siitä olenkin nähnyt joskus kuvan ja tykästynyt, mutten tiennyt senkin olevan Japanissa!
      Että nuo ruoka-annokset näyttävät hyviltä, pasta yhtä lailla... ei maistu valmisruoalta? Pitäisi lähettää suomalaisilta ruoanvalmistajilta tutkimusryhmä selvittämään salaisuutta. :)

      Mukavia päiviä sinulle~

      Poista
    3. Sydämellinen kiitos! *halaus*

      Arkinen kävely on loppujen lopuksi aika sanoinkuvaamatonta (vaikka siihenkin tietyllä tapaa ontottunut). Siinä jotenkin aistii japanilaisuuden hengen, ja melkeinpä haistaakin sen.

      Ai, enpä tiennyt että moinen hämähäkki on jossain näkynytkin ^^!

      Niin, jotenkin ruokien koostumus on "kotikutoisempi" ja vähemmän teollinen kuin perinteisten suomalaisten valmisruokien (joiden suurkuluttaja olin joskus) :'D

      Kiitos ja mukavia päiviä sinulle Suomeen ^___^!

      Poista
    4. Tuo sanoinkuvaamattomuus on niin helppo uskoa, on hyvin houkutteleva ajatus vain lähteä itsekin ja kokea se. Ja matkakuume nousee lisää~
      (voin kuvitella japanilaisuuden tuoksuvan kaupungin tomun ja meren kirpeyden yhdistelmältä, ainakin suuressa kaupungissa).

      Olisikohan kyseinen otus tumblerissa ehkä kävellyt vastaan, muistelen...
      ^_^

      Poista
  2. Mäkin täytin 25 viime kuussa, ihan uskomatonta. Ei kyllä tunnu 25-vuotiaalta, mutta ehkä musta ei koskaan tulekaan sellaista tyypillistä aikuista. Pitänee kai vaan keskittyä tähän hetkeen ikäkriiseilyn sijaan. 5 vuotta kyllä on nykyään ihan harmittavan lyhyt aika.

    P.s. pelottava tuo hämähäkki.

    VastaaPoista