maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kolme teemakahvilaa!

Olenkin palannut Suomeen jo muutama viikko sitten, ja kuten saatoitte huomata, päivitysintoni tämän blogin valitettavastii lopahti maaliskuussa. Pahoittelut siitä. Päivityksiä saapuu kuitenkin nyt jälkikunassa: ensin luvassa tiivistelmä kolmesta teemakahvilakäynnistä!

1. Artnia (Square Enix Café)

Olin kuullut huhuja hienosta Final Fantasy -kahvilasta, mutta koska Final Fantasy ei ole erityisen lähellä sydäntäni, en ollut ollut innostunut sen suuremmin. Luettuani ja kuultuani, että kyseessä onkin itse asiassa Square Enixiin laajemmin liittyvä kahvila (joka liittyiai siis myös Kingdom Heartsiin ja Dragon Questiin), päätin sittenkin käydä siellä. Kävelymatkaa oli Shinjukun asemalta vain reilut 10 minuuttia, joten kaukaisesta kohteesta ei ollut kyse.

Hämärässä Square Enixin valaistut hahmot loistivat kaikessa upeudessaan kuplamaisen kahvilan ympärillä

Sisätilan punavalkoinen ja moderni design oli miellyttävä. Kahvilaan lähes saumattomasti liittyvä myyntiosio oli harmillisen pieni - Kingdom Hearts -tavaraakaan ei ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Dragon Quest -tavaraa oli kuitenkin jonkin verran, ja päädyinkin käynnin päätteeksi ostamaan Dragon Quest -keräilykorttipelin aloituspakkauksen. Eräässä nurkkauksessa pystyi kuuntelemaan Square Enixin pelien soundtrackeja, mikä oli varsin mukavaa. Vieressä oli myös pieni näyttelymäinen tila, jossa oli esillä ennen kaikkea upeita figuureja.


Spesiaalimenun pannukakkuannos jäätelöineen ja marjoineen, hinnaltaan vähän alle 1000 jeniä, oli ostamisen arvoinen. En tosin tarkalleen muista, mihin pelisarjaan tämä annos liittyikään (sitä kun on vaikea päällepäin päätellä), mutta hyvä se oli, joskin pitemmän päälle vähän puuduttava.


Kellon tultua (muistaakseni) viisi kahvilan sisätila hämärtyi ja tunnelmavalot syttyivät parantamaan kahvilan tunnelmaa entisestään.

2. Nekomatsuri Café

Olin jostain saanut ilmoituslehtisen, joka mainosti Kichijojissa (minua lähimmässä suuressa kaupunginosassa) avattavaa Neko-kahvilaa. Paikan päällä minulle selvisi, että kyseessä olikin jonkinlainen Sweets Paradisen, suositun herkkubuffetketjun, erikoisversio.


Totta puhuakseni en kyllä vieläkään tiedä, mihin sarjaan/sarjoihin tämä kissateema perustuu. Joka tapauksessa tein tilausautomaatilla tilaukseni, ojensin lapun tarjoilijalle ja kävin pöytään odottamaan.


Ei-niin-yllättävästi tilasin taas pannukakkua. Söpö annoshan se oli, ihan maistuvakin. Japanissa pannukakut tuntuvat olevan paljon suuremmassa suosiossa kahviloissa kuin lännessä.


Kahvilan sisätilassa oli hienoja kuvia seinillä, ja muutamia kissapatsaitakin löytyi. Suurin piirtein siihen erikoisuudet sitten loppuivatkin. Mitään oheistuotemyynnin tapaista en ainakaan itse tainnut huomata.


3. Pokémon Café

Kolmikon kovin on kuitenkin ehdottomasti Shibuyan PARCO-vaatekaupparakennuksen Pokémon-kahvila (Pokémon ORAS -pelien kunniaksi perustettu), johon lopultakin pääsin helmikuun lopulla. Aiempina kertoina olin nimittäin tullut paikalle aina joko liian myöhään tai aikaan, jolloin odotusaika oli minulle aikataulusyistä sopimaton. Nyt tulin jonottamaan sen verran aikaisin aamulla, että sain vuoronumeron, joka oikeutti sisäänpääsyyn jo parin tunnin päästä. Käytössä oli hieno systeemi, joka ilmoitti sähköpostilla, kun oma vuoronumero lähestyi ja oli syytä palata kahvilan läheisyyteen odottamaan sisäänpääsyä.


Kahvila oli olemassa vain pari kuukautta, joten Pokémon-fanit (osa varmasti kauempaankin Japanista tulleina) pitivät paikan kiireisenä koko sen aukioloajan. Ohessa oli luonnollisesti myyntialue, josta saattoi ostaa ainutlaatuisia Pokémon Café -teemaisia tuotteita.


Sain seinustan viereltä hieman tylsän yksittäispaikan, jossa jouduin koko ajan kääntelemään päätäni nähdäkseni kahvilan yksityiskohtia. Seuranani oli kuitenkin ihana ruokalistaa lukeva Pikachu.


Olin ihan tyytyväinen kahvilan Pokémon-tunnelmaan, jota korosti myös pelien nostalginen musiikki.



Ruokavalintani oli Pikachu-omuraisu (omelettiriisi). Monien muiden tapaan valitsin tämän noin 1500 jenin annoksen pitkälti siitä syystä, että annokseen kuuluvan mukin sai mukanaan kotiinviemisiksi! Loogista olisi ollut, että mukaansa olisi saanut juuri annoksessa käytetyn kupin, mutta ei - matkamuisto annettiin siististi erillisessä pahvipakkauksessa.


Tässäpä näitä kahviloita, kaikissa kannatti käydä!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Osaka-visiitti

Valtava postaustauko, ja tekemisiä sen kuin kasaantuu ja kasaantuu. Tässä nyt ensi alkuun kuvia viikon Osakan-matkasta. Kuvat kertokoot enemmän kuin 1 000 001 sanaa!

OSAKA

Päiväbussilla Osakaan

Taukopaikalla

Sumiyoshi Taishan lähellä


Tennojin eläintarhassa



Osaka Game Market 2015. Tuli ostettua muutama kiva (kortti)peli.

NARA (päiväretki Osakasta)

Todaiji


Naran peuroja


OSAKA (jatkuu)

Osakan PokéCenter oli ehdoton käyntikohde

Osakan kuuluisa Kaiyuukan-akvaario





KIOTO (päiväretki Osakasta)

Kiyomizudera


Fushimi Inari Taisha


Arashiyama
OSAKA (jatkuu)

Namban kuuluisahko näkymä

Namba Gran Kagetsu -komediateatterissa ymmärsin, mitä osakalainen (ja japanilainen) huumori parhaimmillaan on. Tällaista kun olisi Suomessakin.

Shinsekai

Osakan linna ja pehmis

lauantai 21. helmikuuta 2015

Sumoa katsomassa

Päivitykseni laahaavat aika paljon perässä, vaikka kaikenlaista olen tehnyt. Eräänä viikonloppuna pääsin katsomaan sumoa. Kyseessä oli jonkin järjestön järjestämä mahdollisuus päästä katsomaan sumoa halvalla, ja Tokion yliopistokin arpoi kourallisen opiskelijoita, jotka pääsivät hyödyntämään tämän puoli-ilmaisen 1000 jenin (noin 7 euron) tilaisuuden. Itse pääsin mukaan, kun joku peruutti oman tulonsa. Onhan sumo yksi perinteisimmistä kokemuksista, joita Japanissa voi kokea, joten oli ihan mielenkiintoista päästä sitä katsomaan.


 Jo Ryogokun juna-asemalla meitä oli vastassa näyttävät sumoplakaatit.


Lippuun kuului lounastus viereisesä sumoravintolassa. Ruokana oli tietysti chankoa, sumopainijoiden jokapäiväistä ruokaa.



Asiaankuuluvan tyylin mukainen stadion.


Halli oli ehkä hivenen pienempi kuin olin luullut, mutta tunnelma oli hyvä.


Varsinaisen turnauksen alussa kaikki painijat tulivat esittäytymään. Ulkomaalaisperäisiäkin painijoita oli joukossa - Egyptistä, Mongoliasta ja muualta.


Odottelua oli paljon, sillä itse sumo-ottelut kestivät keskimäärin alle 10 sekuntia, mutta niiden välissä oli monen minuutin valmistelu seuraavaa ottelua varten.


Ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus oli harvinainen tasapeli. Molemmat painijat nimittäin astuivat ulos kentältä tismalleen samaan aikaan, ja tummapukuiset tuomarit tulivat pohtimaan tapausta rinkiin. Lopulta ottelu uusittiin, mutta uusinta oli aika antiklimaattinen ja päättyi parissa sekunnissa toisen voittoon.

Yli neljätuntisen sumonkatsonnan jälkeen palasimme asuntolamme läheisyyteen vanhaan kunnon Kichijojiin, jossa vaihtarikaverini opasti minut hyvään ruokapaikkaan.


Sumo oli ehdottomasti käynnin arvoinen kokemus, mutta sitäkään katsoessani en voinut välttyä ajattelemasta, että moniin Japanin perinteisiin kansanhuveihin liittyy jonkinmoinen pitkäveteisyys - sekä bunrakussa (japanilaisessa nukketeatterissa), kabuki-teatterissa että nyt sumossa olen nähnyt ihmisiä nukkumassa täyttä häkää, enkä varsinaisesti ihmettele. Meidänkin vieressämme ollut japanilaisrouva vaikutti innokkaalta tullessaan katsomaan elämänsä ensimmäistä kertaa sumoa, mutta katosi paikalta ensimmäisen tauon aikana.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Game Party Japan 2015

Game Party Japan 2015 eli "Tokaigi" (闘会議) oli yksi suurista messutyyppisistä tapahtumista, joita olin kevätlomalta odottanut. Oikeastaan tämä pari viikkoa sitten pidetty tapahtuma ponkaisi kevätlomani kunnolla käyntiin. Kyseessä oli monentyyppiseen pelaamiseen keskittynyt tapahtuma - konsolipelit olivat keskiössä, mutta pelattavana oli myös esimerkiksi lauta- ja korttipelejä. Paikka oli tuttu Chiban Makuhari Messe eli sama, jossa Jump Festa pidettiin.




Hauskaa että pelitapahtumassakin oli reilusti cossaajia.


Maskottia piti hakata mahaan minuutin ajan. Tavoitteena oli saada päivän aikana yli 100 000 lyöntiä kävijöiden toimesta, ja helpostihan se onnistuikin. Itse aloitin lyömisen niin kovasti, että valvoja taisi hämmästellä nopeatempoista riuhtomistani. Väsyin kuitenkin jo puolenvälin paikkeilla, jolloin lyönneistäni hiipui kaikki puhti.




Hauskinta oli, kun bongasin tapahtumasta Pokémon ORAS -peliturnauksen. Kolmella perättäisellä voitolla pääsi (tai oli ainakin mahdollisuus päästä) jatkoon. Lauantaina voitin kaksi mutta hävisin tiukasti kolmannessa. Sunnuntaina uusi yritys, ja jotenkin ihmeellisesti onnistuinkin tällä kertaa voittamaan kolme putkeen. Jatkoon en siltikään päässyt, kun kolmen voiton pelaajia oli niin paljon (19) ja heistä vain 8 arvottiin jatkoon.

Tällä kertaa oteltiin 3DS:llä eikä korteilla - kivaa että vaihteeksi näinkin!
Tässä mukavan monipuolinen video tapahtumasta Subtokyon Youtube-kanavalta: