Sumoa katsomassa

Päivitykseni laahaavat aika paljon perässä, vaikka kaikenlaista olen tehnyt. Eräänä viikonloppuna pääsin katsomaan sumoa. Kyseessä oli jonkin järjestön järjestämä mahdollisuus päästä katsomaan sumoa halvalla, ja Tokion yliopistokin arpoi kourallisen opiskelijoita, jotka pääsivät hyödyntämään tämän puoli-ilmaisen 1000 jenin (noin 7 euron) tilaisuuden. Itse pääsin mukaan, kun joku peruutti oman tulonsa. Onhan sumo yksi perinteisimmistä kokemuksista, joita Japanissa voi kokea, joten oli ihan mielenkiintoista päästä sitä katsomaan.

 Jo Ryogokun juna-asemalla meitä oli vastassa näyttävät sumoplakaatit.

Lippuun kuului lounastus viereisesä sumoravintolassa. Ruokana oli tietysti chankoa, sumopainijoiden jokapäiväistä ruokaa.

Asiaankuuluvan tyylin mukainen stadion.

Halli oli ehkä hivenen pienempi kuin olin luullut, mutta tunnelma oli hyvä.

Varsinaisen turnauksen alussa kaikki painijat tulivat esittäytymään. Ulkomaalaisperäisiäkin painijoita oli joukossa - Egyptistä, Mongoliasta ja muualta.

Odottelua oli paljon, sillä itse sumo-ottelut kestivät keskimäärin alle 10 sekuntia, mutta niiden välissä oli monen minuutin valmistelu seuraavaa ottelua varten.

Ehdottomasti mielenkiintoisin tapaus oli harvinainen tasapeli. Molemmat painijat nimittäin astuivat ulos kentältä tismalleen samaan aikaan, ja tummapukuiset tuomarit tulivat pohtimaan tapausta rinkiin. Lopulta ottelu uusittiin, mutta uusinta oli aika antiklimaattinen ja päättyi parissa sekunnissa toisen voittoon.

Yli neljätuntisen sumonkatsonnan jälkeen palasimme asuntolamme läheisyyteen vanhaan kunnon Kichijojiin, jossa vaihtarikaverini opasti minut hyvään ruokapaikkaan.

Sumo oli ehdottomasti käynnin arvoinen kokemus, mutta sitäkään katsoessani en voinut välttyä ajattelemasta, että moniin Japanin perinteisiin kansanhuveihin liittyy jonkinmoinen pitkäveteisyys - sekä bunrakussa (japanilaisessa nukketeatterissa), kabuki-teatterissa että nyt sumossa olen nähnyt ihmisiä nukkumassa täyttä häkää, enkä varsinaisesti ihmettele. Meidänkin vieressämme ollut japanilaisrouva vaikutti innokkaalta tullessaan katsomaan elämänsä ensimmäistä kertaa sumoa, mutta katosi paikalta ensimmäisen tauon aikana.